saunoja

Suomipariskunta blogaa saunasta

Suomalainen, joka ei ole koskaan pystyttänyt telttasaunaa

Kesä tekee jo kovaa vauhtia tuloaan, mutta jatketaan vielä edelliskerran teemalla, sillä aiomme palata vielä hieman muistelemaan viime talvea.

Viime syksyn Sagan reissusta lähtien olemme parhaamme mukaan vältelleet ylimääräisiä ihmiskontakteja: emme ole käyneet julkisissa kylpylöissä tai saunoissa, tapahtumista puhumattakaan. Kaipaus saunaan on ollut kova. Voitte varmaan kuvitella, kuinka ilahduimme kun eräs ystävämme laittoikin viestiä:

"Sopisiko pienellä porukalla saunominen meidän lähellä telttasaunassa?"

Totta kai sopisi!

Suomessa tilanne olisi ollut varmasti erilainen, suomalaisilla kun ei ole yksityisistä saunoista pulaa. Omakotitaloissa se on lähes vakiovaruste, ja monesta kerrostaloasunnostakin löytyy vähintään yhteissauna. Kun asuimme vielä Suomessa, opiskelija-asunnossamme ei ollut omaa saunaa, mutta eipä se silti kovin etäiseltä tuntunut: joillakin kavereilla oli saunallinen asunto, ja tarvittaessa saattoi mennä saunomaan omien vanhempien luokse.

Japanissa sen sijaan saunoja on harvassa. Toisaalta täällä on viime aikoina ollut nähtävissä oikea saunabuumi, mikä on lisännyt paitsi ihmisten tietoisuutta saunasta, myös saanut monet saunaan hurahtaneet ostamaan oman telttasaunan.

Mainitsimme aiemmin kirjoittaessamme reissustamme Sagan saunatapahtumaan, että telttasaunat eivät ole Suomessa varsinaisesti yleisiä, sillä rakennettuja saunoja on niin paljon, että tarvetta niille ei juuri ole. Mekään emme olleet saunoneet telttasaunassa ennen Japaniin muuttamista, ja suoraan sanoen pidimme sitä vain oikean saunan korvikkeena. Japanissa olemme kuitenkin päässeet nauttimaan telttasaunasta monenlaisissa paikoissa ja seurassa, ja löytäneet myös sen omat hyvät puolet. Saunakulttuuri yllätti suomalaisen monipuolisuudellaan!

Aiomme paneutua telttasaunan hyviin ja huonoihin puoliin vielä erikseen, mutta tällä kertaa tarkoituksena on raportoida tästä yhdestä joenvarren telttasaunakeikasta ystävien kanssa, joten asiaan!

Paikkana oli Tokiosta noin tunnin matkan päässä olevan pikkukaupungin joenvarsi. Se oli sopivan lähellä, mutta tarpeeksi kaukana, että aluetta ympäröi vuori- ja metsämaisema Tokion asvalttiviidakon sijasta. Kantoon alueen talvet ovat leutoja verrattuna Suomeen ja pohjois-Japaniin, mutta pilvinen taivas ja kolea tuuli viluttivat silti hieman. Vuorilta virtaavan joen vesikin näytti kylmältä.

Kuljetimme telttasaunan paikan päälle ystävämme kotoa pienellä kärryllä, ja kun lähestyimme joen rantaa, alkoi jännittää, koska meidän pitäisi pystyttää telttasauna ensimmäistä kertaa itse.

Onneksi ystävämme ei ollut sen suhteen ensimmäistä kertaa pappia kyydissä, ja Pyrylläkin oli partion ansiosta paljon kokemusta telttojen pystytyksestä, joskaan ei saunatelttojen. Maa oli soran ja kivien takia kova ja telttakiiloja oli vaikea saada uppoamaan, mutta onneksi sekin onnistui lopulta joten kuten.

Kun sauna oli saatu pystyyn, tuli mieleen, että vaikka itse teltta ja kiuas ovat saunomisen kannalta välttämättömiä, muunkinlaiset telttailu- ja leiritarvikkeet olivat ehdottomasti tarpeen. Telttasaunassa saunominen ei ole pelkkää saunomista, vaan nimenomaan saunomista samalla leirielämästä nauttien.

Vedestä ei ollut pulaa, kun leiripaikka oli joenvarressa. Saunoessa, erityisesti suomalaistyylisesti, vesi on elinehto, sillä löylynheitto on erottamaton osa kokemusta. Tämä sai vielä pohtimaan sitä, että telttasaunomiseen sopivaa leiriytymispaikkaa valittaessa on veden riittävyyttä syytä miettiä jo kunnolla etukäteen. Tässä mielessä Japanissa joenvarret nousevat erinomaisiksi vaihtoehdoiksi, sillä järviä on hyvin vähänlaisesti. (Sivuhuomiona mainittakoon, että vaikka joessa oli vettä riittämiin kastautumista ajatellen, se oli niin kylmää että tyydyimme tällä kertaa vilvoittelemaan vain ulkoilmassa.)

Löylyn heittäminen pitkästä aikaa oli ihanaa! Lisäksi päädyimme nauttimaan saunomisesta hieman erikoisella tavalla: paistoimme kiukaan luukussa makkaraa samalla kun saunoimme, ja söimme ne saunateltassa sisällä. Kylmänä päivänä kuuma makkara oli herkkua.

Kuvassa näkyy käyttämämme polttoainekalikka, joka oli tehty viljan puimajätteestä. Se oli hauska keksintö, ja sen ominaisuuksiin kuului tasainen ja rauhallinen palotahti. Ehdimme ajatella, että siinäpä hyvä keksintö, kun tulta ei tarvitse sitten huoltaa niin usein. Ikäväksemme jouduimme toteamaan, etteivät ne riittäneet pitämään saunaa tarpeeksi kuumana, kun käytössä oli pieni kiuas ja telttasauna, josta lämpö väistämättä karkaa helposti. Tekisi mieli kokeilla, toimisiko hitaasti palava kalikka paremmin kesäkuumalla, mutta talven kylmyydessä jäimme kaipaamaan hieman korkeammalla lämmöllä palavaa polttoainetta.

Nautimme kuitenkin lempeistä löylyistä ja eväistä sekä hyvästä seurasta, ja päivä kului nopeasti. Harmaa pilvitaivas ja talven kolea tuuli eivät lopulta häirinneet ollenkaan. Ensimmäinen kerta yksityisessä telttasaunassa oli upea kokemus! Kiitos kutsusta!

Sellainen saunareissu se. Sen jälkeen tammikuussa julistettiin taas poikkeustila, ja olemme olleet siitä asti löylyjä vailla. Kunhan poikkeustila tästä joskus loppuu niin olisi kiva päästä taas saunomaan!

← Aiempi kirjoitus: "Vietimme Japanissa suomalaisen joulun"