saunoja

Suomipariskunta blogaa saunasta

Heitimme talviturkkimme joessa

Hei taas! Edellisestä telttasaunaepisodistamme on reaaliajassa kulunut jo monta vuodenaikaa, joten skippaamme loppukevääseen. Aloimme tuumimaan, että lämpimämmillä ilmoilla uusi kokeilu telttasaunomisesta olisi paikallaan, joten kutsuimme itsemme ystäviemme luokse löylyttelemään! Nyt seuraa siis jatkostoori telttasaunakokemuksesellemme!

Päädyimme täsmälleen saman joen varteen pystyttämään telttaa, mutta tällä kertaa paikka oli hieman pidemmällä vuorilla päin, jossa oli huomattavasti vehreämpää. Toki tämä johtui vuodenajastakin! Teltan pystytyskin sujui jo rutiinilla.

Ympäristön vehreys ja veden kirkkaus tekivät vaikutuksen. Pyry tiedusteli telttasaunan omistavilta ystäviltämme, että saisiko täällä oikeasti tehdä tulta. Ilmeisesti kyseessä on alue jolla kunta oli erikseen sallinut tulenteon. Saunomista harrastamattomatkin japanilaiset saattavat käydä joenvarsilla grillaamassa, ja laki ei erottele näitä kahta. Yleensä tulipesältä vaaditaan, että se ei ole suoraan kiinni maanpinnassa, vaan seisoo jonkinlaisten jalkojen varassa. No, sen vaatimuksen täyttää niin grilli kuin kiuaskin.

Olimme valmistautuneet tekemällä myös hieman hankintoja: uudet kylpytakit! Froteinen kylpytakki on siitä mukava vaate, että sen voi pukea märkänäkin päällensä, ja etenkin näin ulkona saunoessa se lämmittää, jos ilma on hiemankaan viileämpää. Suomalaisina terassilla ja parvekkeella viileässä ilmassa hengailu on meille toki tuttua, ja mietimmekin, että minkä takia kylpytakit eivät ole niin yleisiä Suomessa, kuin voisivat olla.

Nyt loppukeväästä ilma oli oikein mukava; vilu ei päässyt yllättämään, kunnes...

Heitimme talviturkit vuorilta virtaavassa jokivedessä! Kuten arvata saattaa, se oli melko vilpoista. Japanissa suomalaistyylisen saunonnan suosittu oheisharrastus on mizuburo, kylmävesikylvyt. Tällä imitoidaan tietysti Suomessa tapahtuvaa järveen pulahtamista.

Maiden kastautumiskulttuureissa on kuitenkin selkeä ero: Suomessa järvessä voidaan kastautumisen lisäksi uida verkkainen lenkki, ja lapset saattavat harrastaa vesileikkejä. Tällöin mitä lämpimämpää vesi on, sitä miellyttävämpi kokemuksesta tulee – Suomessa järvivesi kun ei lämpene tunkkaisen haaleaksi asti (mitä Japanissa saattaa käydä!). Toisena ääripäänä onkin sitten avantouinti: veden on tarkoituskin olla jääkylmää ja sinne ei jäädä viihtymään pitkiksi ajoiksi – lisäksi voinee sanoa että avantouinti, vaikka Suomessa suosittua toki onkin, ei ole samalla lailla koko kansan harrastus kuin kesällä järvessä uiminen. Itse asiassa meistä kumpikaan ei ole vielä käynyt avannossa.

Pyryn tyylinäyte suomalaisesta kastautumisesta kesältä 2019!

Japanissa saunomisen yhteydessä tapahtuva kastautuminen on ikään kuin välimuoto näistä kahdesta: uimista ja vesileikkejä ei harrasteta, vaan tarkoituksena on vain kastautua istualtaan kylmään veteen ja viilentyä hetki. Harvemmin vesi on kuitenkaan avantolämpöistä, vaan jonkinlainen väliaste avannosta ja suomen järvilämpötiloista: 15 °C on yleinen lämpötila.

Olut ja makkara olivat kuin piste i:n päälle. Sinappiakin oli niin suomalaista kuin ruotsalaistakin. Kuten aiemmassa postauksessa mainitsimmekin, makkaran paisto kiukaan tulipesässä toi hauskan pienen leirivivahteen ruokailuun. Retkifiiliksen tuo toki myös leirin pystyttäminen ja purkaminen – tässä mielessä tietysti saunassa ei pääse rentoutumaan aivan yhtä huolettomasti kuin Suomessa.

Kokonaisuudessaan toinen itse pystyttämämme telttasauna oli monella tapaa parannus ensimmäiseen kertaan! Tämänhän voisi ottaa tavaksi.

← Aiempi kirjoitus: "Suomalainen, joka ei ole koskaan pystyttänyt telttasaunaa"

Myöhempi kirjoitus: "Extreme-sauna Alpeilla" →