saunoja

Suomipariskunta blogaa saunasta

Mifuneyamalla piilee uskomaton sauna?!

Heippa taas! Nyt kun saunatapahtuman raportointi on saatu pois alta, haluaisimme kertoa vielä parista muusta paikasta, missä kävimme Takeossa ollessamme. Takeo on tunnettu onsen-kylpylöistään, mutta pääsimme nauttimaan kylvyn lisäksi myös saunasta vuoristossa sijaitsevassa Mifuneyama Rakuen -nimisessä onsen-hotellissa.

Mifuneyama Rakuenin saunat ovat sijoittuneet Japanilaisella Saunachelin-listalla jo toista vuotta ykköseksi, eli voisi jopa sanoa kyseessä olevan Japanin parhaat saunat! Saunachelin on jakanut palkintoja Japanin parhaille saunoille ja saunojille (saunner) vuodesta 2018. Kyseessä on siis suhteellisen uusi palkinto, mutta täytyy sanoa, että jo tällaisen palkinnon olemassaolo kertoo kyllä paljon Japanin saunabuumin kuumuudesta.

Hotellin saunat ja koko kylpyläosasto on uusittu vastikään vuonna 2019 eli puitteet olivat uutuuttaan hohtavat. Pian uudelleenavaamisen jälkeen Japaniin iski korona ja turistien tulo maahan tyrehtyi, eli saatoimme olla jopa ensimmäiset suomalaiset, jotka saunoivat noissa saunoissa!

Paikan päälle saavuttaessa hotellin aulassa oli vastassa ilmassa leijuvien värikkäiden lamppujen meri. Tunnistimme lamput heti Suomessakin näyttelyn pitäneen TeamLabin installaatioksi. Ryhmän valoteoksia oli hotellin aulan lisäksi muissakin tiloissa.

Kylpyläosasto oli avara ja ulkoilmakylvyssä pääsi nauttimaan ympäröivän luonnon vehreydestä. Alla oleva kuva on naisten osaston puolelta.

Sitten päästään itse saunaan. Saunatilat olivat todella erilaiset miesten ja naisten puolella. Miesten sauna muistutti enemmän mukavan hämärää, perinteistä suomalaista puusaunaa, mikä oli kovasti Pyryn mieleen. Japanilaiset saunat kun ovat yleensä kirkkaasti valaistuja ja niissä on upotettu TV seinässä, mikä ei anna silmille ja mielelle tilaisuutta rauhoittua ja levätä.

Saunassa sai heittää vapaasti löylyä ja kiuas oli tyylikäs, mutta tehokas pylväsmäinen malli. Unohdimme katsoa kiukaan valmistajan, mutta olettaisimme sen olevan suomalaista tekoa. Löylyvesi oli hoojichan tuoksuista. Saunan puulauteet oli rakennettu useampaan tasoon niin kuin suomalaisissa saunoissa. Kiuas sen sijaan oli sijoitettu keskelle saunaa, jolloin alimmat lauteet olivat aivan kiukaan vieressä, eli alalauteilla saattoi nauttia jatkuvasta kuumuudesta mikäli niin halusi. Alla olevista kuvista vasemmanpuoleinen on miesten saunasta.

Naisten sauna oli kuin valkoiseen kiveen hakattu luola, mikä toi Nooralle mieleen Kreikan ja Välimeren rannikon vitivalkoiset talot. Ainoa valo saunaan tuli ulkoa katossa olevista rei’istä, mikä sopi saunan sisustukseen ja tyyliin hyvin. Kuten miestenkin saunassa, keskellä saunatilaa oli komea pylväsmäinen kiuas, johon sai vapaasti heittää löylyä. Naisten saunassa oli tarjolla myös jääkuulia, jotka oli hajustettu kukkien ja hedelmien tuoksuisilla aromaattisilla öljyillä. Jääkuulat oli tarkoitettu kiukaalle, jossa ne sulaessaan levittävät miellyttävää tuoksua koko saunaan. Noora kokeili laittaa kuulan kiukaalle ja heitti päälle löylyä, jolloin kuula suli aika nopeasti. Myöhemmin saunaan tullut kävijä sen sijaan asetti pelkän kuulan kiukaalle ja antoi sen sulaa siihen itsestään, jolloin se kesti paljon pidempään. Kumpi sitten lienee ollut oikea tapa. Sekä miesten että naisten saunassa oli kaiuttimet, joista kuului luonnon ääniä livenä suoraan ulos asetettujen mikrofonien kautta, mikä oli oikein mukavaa vaihtelua television pauhuun verrattuna. Menimme saunaan suunnilleen auringonlaskun aikaan, eikä naisten puolella ollut paljoa muita asiakkaita, joten Noora sai nauttia mukavan hämärästä privaattisaunasta lähes koko ajan.

Nautittuamme saunasta, pulahduksesta kylmässä vedessä, raittiista ilmasta sekä rentouttavista kylvyistä kävimme vielä ulkona kävelyllä. Pimeän laskeuduttua viileässä ja raikkaassa vuoristoilmassa kävely täydessä ruskassa olevia valaistuja puita katsellen oli loistava päätös käynnillemme.

Koettavaa riitti joka aistille, ja haluamme ehdottomasti yöpyä täällä joskus, jos siihen vain tulee mahdollisuus.

Seuraavana aamuna kävimme vielä ennen lentokentälle lähtöä Takeon historiallisessa Takeo Onsenissa, jossa on kuulemma Japanin vanhin käytössä oleva kylpylärakennus. Paikan portti oli vaikuttava ja toi vahvasti mieleen Henkien kätkemän. Kuva portista on otettu samana iltana kun saavuimme Takeoon. Onsenin rakennukset oli myös valaistu kauniisti.

Peruskylvyn 元湯 (motoyu) lisäksi paikalla oli myös lisämaksullinen erilliskylpy, mutta kävimme tällä kertaa vain peruskylvyssä. Kylpytiloissa oli kaksi eri allasta, ”lämmin” ja ”kuuma”. Molemmat olivat kuitenkin paljon kuumempia kuin yleensä: "kuuma" oli 44-45 astetta ja "lämmin" oli 42-43 astetta. Vertailun vuoksi mainittakoon, että yleensä kuuma kylpy on noin 42-asteista. Tämä peruskylpy sijaitsi tuossa aiemmin mainitussa Japanin vanhimmassa käytössä olevassa kylpylärakennuksessa, joka on rakennettu 1876. Tilat olivat kauniit puurakenteiset, jotka huokuivat historiaa. Katto oli yläreunasta auki ja ulkoilma kiersi sieltä kylpytiloihin pitäen ne raikkaana.

Lopuksi pysähdyimme vielä Takeo-jinjalla. Pyhäkkö oli kaunis ja erityinen, sillä emme muista aiemmin nähneemme valkoista pyhäkköä. Erityisen vaikutuksen kuitenkin teki paikalla ollut jättimäinen puu, jonka sanottiin olevan jopa 3000 vuotta vanha. Ei siis ihme, että se oli pyhä ja suojeltu. Noin 30-metrisen puun jättimäisessä juurakossa oli luolamainen aukko, jonne johti myös portaat, mikä sai arvuuttelemaan, millainen se olisikaan sisältä.

Seikkailumme Sagassa päättyy tähän. Ehdimme kokea paljon lyhyessä ajassa ja mukaan tarttui paljon hyviä muistoja. Toivottavasti pääsemme käymään siellä vielä joskus uudestaan.

← Aiempi kirjoitus: "Sauna UNESCOn kulttuuriperintökohteeksi!"