Saunamatka – Takeo, Saga (osa 3)

← edellinen / seuraava

Jatkoa edelliseen: osallistuimme 23. marraskuuta Sagan läänin Takeon kaupungissa järjestettyyn "Go To フィンランドサウナフェスin武雄" (Go To Finland Sauna Fes in Takeo) -tapahtumaan. Nyt pääsemme viimein blogin nimen mukaisesti saunomaan.

Heti alkuun täytyy mainita, että saunomismaisemat olivat upeat. Tokiossa kun ei juuri näe vuoria (Suomesta puhumattakaan) niin vuorimaisemat jaksavat sykähdyttää kerta toisensa jälkeen. Paikalle oli pystytetty useampi telttasauna, joten tuntui kuin olisi ollut telttailemassa ja siinä lomassa päässyt myös saunomaan.

Muiden paikalla olleiden kanssa jutellessa tajusimme, että telttasaunojen yleisyys tämän tyylisissä tapahtumissa antaa helposti vähän väärän kuvan niistä. Rakennetut saunat ovat Suomessa niin yleisiä, että ainoat tilaisuudet edes päästä telttasaunaan ovat todennäköisesti armeijassa ja partiossa. Suomen leirintäalueillakin saunaan pääsee ihan kunnolliseen mökkiin. Meistä kumpikin onkin käynyt ensimmäistä kertaa telttasaunassa vasta muutettuamme Japaniin. Täällä kiinteitä saunoja ei ymmärrettävästi kuitenkaan juuri ole, joten telttasaunat ovat ahkerassa käytössä.

Tapahtumassa olleet saunat olivat retkeilyvälinevalmistaja Savotan telttoja!

Kiuaskin oli puulämmitteinen Metoksen kiuas. Meille kerrottiin, että kiuaskivet taas olivat paikallisia kiviä, jotka oltiin erikseen lämpökäsitelty korkeassa lämpötilassa. Sagan lääni on kuuluisa 有田焼 (aritayaki) -keramiikastaan, joten asiantuntemusta paistamisesta luulisi löytyvän!

Saunan kaveriksi oli järjestetty kylmävesiallas vilvoittelua varten. Pyry kävikin siinä useasti, mutta Noora vilukissana jätti pulahtamisen toiseen kertaan. Tämä kylmässä vedessä jäähdyttelykin juontuu suomalaisten tavasta käydä kesämökillä saunomisen välissä järvessä uimassa, mutta koska Japanissa kesämökkejä järvineen ei juuri ole, on kylmävesiallas vakiinnuttanut paikkansa saunan kylkiäisenä. Kylmässä vedessä vilvoittelua pidetään täällä siis oleellisena osana saunakokemusta, mitä se ei Suomessa välttämättä ole. Meille kahdelle ulkoilmassa vilvoittelu ja kesäisin järvessä uiminen on riittänyt mainiosti.

Japanissa tästä saunan, kylmän veden ja ulkoilman yhdistelmästä on tullut resepti 整った (totonotta, "asiat kohdillaan") -tilaan; ilmaisun keksi sauna-aiheisen mangankin piirtänyt innokas saunoja Tanaka Katsuki. Kyseessä on ilmiö, jossa toistamalla tarpeeksi monta kertaa em. sauna – kylmä vesi – ulkoilma -kiertoa, on mahdollista saavuttaa täydellisen raukea ja rento olotila. Jokainen, joka on koskaan käynyt saunassa, on varmasti kokenut tämän saunan jälkeisen miellyttävän rentouden, mutta mitään omaa sanaa sille ei suomeksi tietääksemme ole.

Telttasaunoissa ei ollut lauteita vaan yksittäisiä tuoleja ja löylyä sai heittää vapaasti. Löylyveteen oli lisätty aromaattista öljyä tuoksua antamaan. Tuoksuja oli ilmeisesti kahta erilaista, mutta meidän käymässämme saunassa oli käytetty paikallisesti tuotettua sitruunaruohon tuoksuista öljyä, mikä mielestämme sopi saunaan hyvin.

Ennen vanhaan vihtaa on käytetty löylykiulussa tuomaan löylyveteen koivun raikasta tuoksua, mutta aromaattisten öljyjen avulla on mahdollista saada aikaiseksi muunkinlaisia tuoksuja. Kaikki tuoksut eivät välttämättä sovi saunaan, mutta tämänkertaiset olivat mielestämme osattu valita hyvin.

Tähän päättyy raporttimme tapahtumapaikalla saunomisesta. Vielä kuitenkin riittäisi vähän kerrottavaa siitä, kun kävimme tapahtuman jälkeen Mifuneyama Rakuenin saunassa sekä Takeon perinteisessä onsenissa. Ensi kertaan!

← Edellinen kirjoitus: "Saunamatka – Takeo, Saga (osa 2)"

Seuraava kirjoitus: "Sauna UNESCOn kulttuuriperintökohteeksi!" →