saunoja

Suomipariskunta blogaa saunasta

Extreme-sauna Alpeilla

Ystävämme Inka kutsui meidät mielenkiintoiseen saunatapahtumaan: Tabisauna -nimellä saunatapahtumia järjestävän pariskunnan Rion ja Miyukin tuottama Extreme Sauna Event in Hakuba, Naganon läänissä Japanin pohjois-Alpeilla. (Kyllä, Japanissakin on Alppeina tunnettu vuoristo.) Ajatus huikeiden vuoristomaisemien ja saunomisen yhdistelmästä sai meidät oitis kiinnostumaan, joten lähdimme matkaan. Nyt seuraa siis pitkästä aikaa raportti saunatapahtumasta!

Tapahtuma oli lauantaina 12. kesäkuuta, ja osallistuimme siihen kolmen hengen suomalaisporukalla: Pyry, Noora ja Inka. Koska tapahtuma oli Naganon pohjoispuolella asti, päätimme lähteä paikan päälle jo perjantaina ja nauttia reissaamisesta kiireettömästi ja ilman tarvetta herätä aikaisin aamulla.

Vaikka Japanin junaverkko on erinomainen, paikan päälle Hakubaan ei päässyt suoraan shinkansen-luotijunalla. Liikuimme kuitenkin Naganon kaupunkiin asti junalla, ja ajoimme loppumatkan vuokra-autolla vuoristoteitä pitkin. Hakubaan olisi päässyt bussillakin, mutta päädyimme vuokra-autoon sen tarjoaman vapauden ja joustavuuden takia.

Ja: vuokra-auto kyllä kannatti! Ajettuamme pitkään kapeita ja jyrkkiä teitä ja tunneleita, koitti se yksi tunneli, jonka päässä viimein kajastivat pohjois-Alpit. Upea näkymä! Alkukesän lämmössäkin lumivalkeana pysyneet huiput olivat uskomattomat. Bussikyydissä emme olisi varmasti päässeet pysähtymään ihailemaan vuoria.

Hakubaan saavuttuamme päätimme repäistä ja lähteä paikalliseen izakaya-ravintolaan. Naganon korona-tartuntaluvut olivat olennaisesti Tokiota pienemmät, ja totesimme, että nyt jos ei koskaan.

Jessss. Pitkästä aikaa! Ravintola oli lähes tyhjillään: meidän lisäksemme paikalla oli vain yksi seurue.

Seuraavana päivänä lähdimme vuorenhuipulla järjestettävää tapahtumaa kohti. Olimme varanneet majoituksen tarkoituksella läheltä. Viiden minuutin kävelyn päätteeksi löysimme gondolihissiaseman, jolla Tabisaunan teltta tarjoili tapahtuman rannekkeita. Moni gondolihissin käyttäjä ei kuitenkaan ollut menossa saunomaan. Talviaikaan vuoristoinen Hakuba on tunnettu laskettelukeskuksena, mutta kesäaikaan se vaikutti olevan vuoristopolkupyöräilijöiden suosiossa – lähes kaikki muut vierailijat hississä olivat pyöräilijöitä.

Sekä Noora että Inka, korkeanpaikankammoisina, ahdistuivat hieman gondolihissin korkeuksista. Pääsimme kuitenkin turvallisesti vuoren huipulle. Taustalla hohti lumihuippuinen vuorijono vielä paljon korkeampana – tämänkertainen tapahtumapaikka oli hissillä helposti saavutettava hieman matalampi huippu. Saunatapahtuma järjestettiin huipulla olevan tapahtumaravintolan katolla.

Näkymä alas laaksoon.

Vihdoin perillä! Tapahtuman järjestäjät Rio ja Miyuki toivottivat meidät tervetulleiksi.

Paikalla oli monia erilaisia telttasaunoja ja kylmävesialtaita kastautumiseen sekä auringonottotuoleja ja riippumattoja rentoutumiseen.

Vuorimaisemissa saunomista! Näkymät olivat hienot.

Mieleenpainuvin saunakokemus oli meille löylymestari Bunin tarjoama ningen rouryu, "ihmislöyly". Ihmettelimme aluksi nimeä, mutta siinä oli kuitenkin loppujen lopuksi järkeä: Bun ajatteli, että tässä saunassa ihmisevat saavat kokea kiukaan kivinä olemisen. Hän löylytti pienen saunateltan todella kuumaksi ja valutti kylmää löylyvettä ihmisten päälle. Kostean mutta tiukan löylyn keskellä päälaelle valutettu viileä vesi tuntui helpottavalta.

Bun ja Pyry valmiina löylyyn!

Sauna oli selkeästi ohjattu "elämys": Bun hoiti löylynheittäjän, vihtojan ja seremoniamestarin roolit. Kokemuksemme mukaan tällaiset saunaelämykset ovat Japanissa suosittuja. Kyse saattaa olla laajemmastakin kulttuurisesta preferenssistä: Japanissa oletetaan monissa sosiaalisissa tilanteissa olevan selkeät roolit, ja löylymestarin kokenut läsnäolo ja ohjaus tuo tietynlaista turvaa siihen, että löylystä nautitaan "oikein". Itsepalveluun tottuneesta suomalaisesta tällainen voi tietyisti tuntua hieman vieraalta, ja ehkä vähän siltäkin, että omaa rauhaa nauttia löylystä ei ole. Kyse on kuitenkin vain kahdesta erilaisesta tavasta nauttia saunasta ja kahdesta erilaisesta tavasta navigoida sosiaalisia tilanteita.

Paikalla oli toki myös paljon saunoja, joissa saimme nauttia löylyn heittämisestä itse; japaniksi tämä tunnetaan nimellä self rouryu, siis itsepalvelulöyly. On kuvaavaa, että löylymestarin läsnäolo on sen verran oletusarvoinen asia, että itsepalvelulöylylle on syntynyt erillinen terminsä.

Inkan tyylinäyte suomalaisesta löylynheitosta. Japanilaiset tapaavat kaataa veden kiukaalle hitaasti ja huolellisesti.

Toinen hauska erikoisuus oli toisen löylymestarin, Amiton tuottama "bilesauna". Amito huudatti saunassa tanssimusiikkia, ja saunasta kaikuivat kiljahdukset ja villin vihtomisen ääni. Löylyjen loputtua saunojat ryntäsivät kylmävesialtaalle, ja tapahtuipa siinä jonkinlaista vesisodan poikastakin – vaikka juuri pääsimme sanomasta, että Japanilaiset eivät mizuburon yhteydessä vesileikkejä harrasta. Pyryllä oli poistettu joitakin päiviä aiemmin viisaudenhammas, ja poski oli vielä turvoksissa, joten emme tohtineet lähteä itse riehumaan bilesaunaan, mutta sen sivusta seuraaminen oli hauskaa.

Äänet päälle!

Itse tapahtuman loputtua kävimme jyrkänteen reunalle sijoitetussa alppikeinussa keinumassa! Hurjat maisemat!

Lähdimme paluumatkalle seuraavana aamuna, mutta koukkasimme kuuluisan Togakushi-pyhätön kautta, kun se sattui olemaan lähellä. Oikeastaan kyseessä oli viiden eri pyhätön kompleksi, mutta kerkesimme käymään vain kolmella: pääpyhätöllä (Chuu-sha) ja peräpyhätöllä (Oku-sha) sekä sen yhteydessä olleella Yhdeksänpäisen lohikäärmeen pyhätöllä (Kuzuryuu-sha). Pyhätöillä kasvoi upeita seetrejä – erityisesti peräpyhätölle vievän tien varrella kasvaneet seetrijonot olivat vaikuttavia. Peräpyhättö oli niin kaukana, että kävelylenkille kertyi pituutta!

Togakushi on myös kuuluisa soba-tattarinuudeleistaan, joten pitihän niitä maistaa! Saatuamme ryystettyä suikerot suuhumme, jatkoimme matkaa takaisin Naganoon ja luotijunalla Tokioon.

Kokonaisuudessaan tapahtumasta jäi hyvä maku suuhun. Vuoristo tarjosi saunomiselle upeat puitteet. Suurkiitos Riolle ja Miyukille tapahtuman järjestämisestä! Erityisesti Bunin ihmislöyly oli mielenkiintoinen kokemus. Saimme kuulla että hänellä on lisääkin saunasuunnitelmia tulevaisuudessa, joten ehkä pääsemme raportoimaan vastakin hänen saunaoivalluksistaan.

Bonusmateriaalia!

← Aiempi kirjoitus: "Heitimme talviturkkimme joessa"

Myöhempi kirjoitus: "Juhannus Yamanashissa" →